Sintran kylä ja sen linnat on rakennettu Atlantin valtamerelle ulottuvaan 16 km pitkään Sintra-vuoristoon (Serra de Sintra). Valtameren läheisyys tekee Sintrasta Lissabonia viileämmän (keskimäärin 8 astetta), sateisemman ja sumuisemman. Sillä on oma mikroilmastonsa, minkä vuoksi siellä on rehevää ja omanlaisensa kasvusto. Sijainti lähellä Lissabonia (25 km) ja alueen viileämpi ilmasto sekä kaunis luonto houkuttelivat kuninkaallisia ja aatelistoa rakentamaan sinne kesäasuntojaan. Linnojen rakentaminen oli merkki myös varallisuudesta ja vallasta.
Sintra linnoineen kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Se on yksi Portugalin suosituimmista ja upeimmista nähtävyyksistä. Käydessämme siellä marraskuussa turisteja ei ollut kovin paljon, mutta kesällä en menisi sinne mistään hinnasta. Varmuuden vuoksi kannattaa talvellakin ostaa netistä liput linnoihin etukäteen. Sintrassa on tosiaan kylmää, joten kannattaa pukeutua lämpimästi. Tai oikeammin pukeutua kerroksittain, sillä jokaiseen linnaan on enemmän tai vähemmän kiipeämistä, missä tulee lämmin.
Turistien paljouden vuoksi Sintrassa ei saa enää ajaa omalla autolla. Lissabonista on reilu puoli tuntia kestävä junamatka. Uberillakin matka maksoi vain 20 €. Useat matkatoimistot järjestävät opastettuja matkoja Sintraan; hintaan kuuluu haku ja palautus omaan hotelliin. Kaikkien linnojen välillä kulkee hop-on & hop-off bussi. Myös takseja on saatavilla. Tuk-tukeja on runsaasti tarjolla, mutta niiden kanssa on kuulemma sattunut onnettomuuksia. Ajotie on kapea eikä siinä ole tilaa jalan kulkijoille, joten käveleminen sitä pitkin on hengenvaarallista. Linnat ovat lähellä toisiaan, ja ainakin joidenkin välillä kulkee myös kävelyreittejä. Linnat on tietenkin rakennettu kukkuloille, ja toisesta linnasta näkee toiseen.
Tällä reissulla kävimme kolmessa linnassa: Castelo dos Mouros, Quinta de Regaleira ja Palácio de Pena. Aikaisemmalla matkalla olin käynyt kahdessa linnassa: Palácio Nacional de Sintra ja Palácio de Montserrate. Palácio Nacionalia lukuun ottamatta niissä on suuret upeat puutarhat. Maurien linnan raunioilla ei tietenkään ole sisätiloja, mutta muissa pääsee katsomaan kalustettuja huoneita. Kokemuksesta voin kertoa, että yhteen päivään voi mahduttaa 1-2 linnaa, jos aikoo katsoa sekä sisätilat että puutarhat. Sintrassa on paljon eritasoisia yöpymismahdollisuuksia, joten kannattaa varata kolme päivää, jos aikoo tutustua tähän mielenkiintoiseen paikkaan perusteellisesti.
Castelo dos Mouros –linnoituksen rakensivat maurit 800-luvulla, mutta v. 1093 Afonso VI de Leão valloitti Sintran ja linnakkeen, minkä jälkeen se alkoi rappeutua. 1800-luvulla kuningas Ferdinand restauroi muurit. Rinteessä kiemurteleva muuri on romanttisen näköinen ja vaikuttava.
Tornin ylimmästä kohdasta on upeat maisemat aina Atlantille asti ja toisella puolella näkyy toisella kukkulalla Penan palatsi. Lukemattomien portaiden kiipeäminen on hankalaa, sillä kaiteita ei ole (tosin muurista voi ottaa tukea) ja portaat ovat erikorkuisia ja -syvyisiä. Ajattelin jo kauhuissani, miten uskallan tulla portaat alas, mutta onneksi alas tultiinkin puutarhan vierustan tietä pitkin. En suosittele paikkaa huonojalkaisille, huonokuntoisille, huonon tasapainon omaaville tai korkeita paikkoja pelkääville.
Penan palatsi (Palacio Nacional da Pena) on Sintran kaunein linna. Paikalle oli 1200-luvulla rakennettu kappeli ja 1600-luvulla luostari. V. 1838 kuningas Ferdinand II osti luostarin rauniot ja ympäröivät maat sekä maurien linnoituksen ja rakennutti saksalaisen arkkitehti Baron von Eschwegenin suunnitteleman palatsin. V. 1854 palatsi oli valmis ja siitä tuli Portugalin kuningasperheen kesäasunto.
Värikäs linna romanttisine torneineen ja terasseineen on kuin satulinna. Se edustaa romanttista tyylisuuntaa, mutta siinä näkyy vaikutteita saksalaisesta, keskiaikaisesta, islamilaisesta sekä manueliinisesta (portugalilainen rakennustyyli, jossa on aineksia gotiikasta ja renessanssista) arkkitehtuurista. V. 1994 linna restauroitiin ja alkuperäiset värit palautettiin. Kannattaa kiertää myös sisätilat, sillä ne on kunnostettu alkuperäiseen asuunsa kalusteineen. Linnan ympärillä on 200 hehtaarin suuruinen puistoalue, jossa on kasveja ympäri maailmaa ja pieniä lampia. Siellä emme enää jaksaneet käydä.
Quinta da Regaleiran historia alkaa vuodesta 1892, jolloin Brasiliassa omaisuutensa hankkinut liikemies Carvalho Monteiro osti tilan. Arkkitehti Henri Lusseau teki ensimmäiset suunnitelmat, joita jatkoi Luigi Manini. Palatsi valmistui vuonna 1904, samoin kappeli. Palatsia pääsee katsomaan sisältäkin, mutta sinne emme enää ehtineet.
Erikoisinta on kuitenkin neljän hehtaarin mystinen puutarha. Maan päällä on torneja ja huvimajoja, ym. istuskelupaikkoja. Maan alla kulkee tunneleita. Uskotaan, että maanalainen maailma viittaa temppeliritareihin, vapaamuurareihin ja pimeään alkemiaan. Tunnetuin paikka on kaivo (Poço Iniciático), joka on 27-metrinen maan alle menevä kierreportaikko. Sen arvellaan symboloivan temppeliritarien aloitusseremoniaa. Kaivon pohjalta pääsee maanalaista käytävää pitkin takaisin pinnalle.
Palácio Nacional de Sintra on Portugalin vanhin palatsi. Sen historia alkaa vuodesta 1383, mutta se rakennettiin uudelleen v 1489. Sen jälkeen linna on kokenut useita muutoksia, korjauksia ja uudelleen rakentamista. Sitä pidetään hyvänä esimerkkinä orgaanisesta arkkitehtuurista, jossa näkyvät islamilaiset, keskiaikaiset, goottilaiset, manueliiniset, renessanssiset ja romantiikan piirteet. Nämä sinänsä erilaiset osaset niveltyvät kauniiksi kokonaisuudeksi. Palatsi oli kuningasperheen kesäasunto aina monarkian loppuun asti.Palatsi sijaitsee vanhassa kaupungissa; valkoiset savupiiput näkyvät kauas. Sisätilojen hienoa historiallista sisustusta kannattaa käydä katsomassa.
Palácio de Montserrate on pienempi ja vaatimattomampi kuin edellä kuvatut, mutta kaunis. Legendan mukaan kuningas Afonso Henriques rakennutti Neitsyt Marialle omistetun kappelin v. 1093 valloitettuaan Sintran takaisin maureilta. Sen raunioille rakennettiin v. 1540 uusi kappeli, joka oli omistettu Nossa Senhora de Montserrate -pyhimykselle. Tila oli silloin sairaalan omistuksessa, mutta 1700-luvulla Melo & Castro -perhe osti sen. Lissabonin maanjäristyksen jälkeen v. 1755 rakennukset tulivat käyttökelvottomiksi. Sen jälkeen tilalla oli useita vuokralaisia, kunnes sen osti v 1856 englantilainen miljonääri Francis Cook. Palatsin suunnitteli James Knowles, ja puutarhalla oli useita suunnittelijoita. Rakennusaikana tilalla työskenteli 2000 henkeä, joista 50 puutarhassa. Kaiken tultua valmiiksi Cookin henkilökunnan suuruus oli 300; heitä tarvittiin palatsin, puutarhan ja perheen hoitamiseen.
Alkuperäinen linna edusti uusgotiikkaa. Cook lisäsi linnaan itämaisuutta ja gotiikan, intialaisuuden ja arabialaisen yhdistelmää. Linnaa pääsee katsomaan myös sisältä. Puutarha on suuri ja näkemisen arvoinen. Se jakaantuu useampiin osiin, mm. Meksikon ja Japanin puutarhoihin.
