Sirpa Uimonen
The Portugal News -lehden marraskuun ensimmäisen päivän numerossa oli juttu otsikolla: 22% työskentelee kotoa käsin. Etätyötä tekevien palkansaajien määrä on Suomessa tuotakin lukua suurempi, sillä tilastokeskuksen mukaan joka kolmas palkansaaja työskentelee etänä. Monipaikkaisuus voi liittyä ansiotyön tekemisen lisäksi niin asumiseen, opiskeluun, vapaa-aikaan kuin sosiaalisiin suhteisiinkin, ja se voi olla vapaaehtoista tai elämäntilanteen pakottamaa, kuten eroperheissä.
Etätyöskentelystä kerron esimerkin omasta kokemuksestani:
Asuin mieheni ja tyttäreni kanssa Uppsalassa 1990-luvun alkupuolella. Yhtenä aurinkoisena, valkolumisena alkutalven päivänä mieheni sanoi, että lähdetään Mälaren järven jäälle. Hän ottaa kännykän, kalenterin ja muut työvälineet mukaan. Niin me vietimme ihanan talvipäivän Mälaren jäällä. Silloin ymmärsin, että tämä on tulevaisuutta. Työtä voi tehdä ja toimisto voi sijaita järven jäällä!
Mahdollisuus tehdä työtehtäviä varsinaisen työpaikan ulkopuolella parantaa ihmisen ajankäytön hallintaa työn ja vapaa-ajan välillä. Ulkoa tulevat aika- ja aikataulupaineet aiheuttavat stressiä ja tunnetta oman elämän kontrollin menettämisestä. Vähitellen ihmiset ovat tulleet yhä enemmän riippuvaisiksi toisten, niin ihmisten kuin organisaatioidenkin, tekemisistä ja aikatauluista. Niinpä työn tekemisen monipaikkaisuus on tervetullutta tähän kehitykseen. Olennaista on tunne, että itsellä on kontrolli aikatauluista ja toimintojen synkronisoimisesta. Ansiotyötä voi nykyään tehdä paitsi kotoa käsin myös ns. co-working tiloissa, asiakkaan tiloissa, kahviloissa ja ravintoloissa, lentoasemilla, junassa jne. Etätyö vähentää työmatkoja, joten säästöä tulee paitsi ajankäytössä myös matkustamisen kustannuksissa. Kuitenkin useimmissa ammateissa tarvitaan keskusteluja ja ylipäätään kanssakäymistä kasvotusten työkavereiden kanssa. Etätyö tukeekin – eikä poissulje – työskentelyä varsinaisella työpaikalla.
Monipaikkaisuus ilmenee myös arkikotina ja vapaa-ajan asuntoina tai kakkosasuntoina, parisuhteen molempien puolisoiden asunnot yhteisinä kotina, päivittäisen asiointiympäristön ja työssäkäyntialueen ulkopuolella harrastamisena, opiskeluna toisella paikkakunnalla tai uusperheen ja eroperheiden lasten useampana kotina. Esimerkki omasta harrastamisestani:
Ryhdyin käymään Unisportilla ryhmäliikuntatunneilla, kun aloitin jatko-opinnot Helsingin yliopistossa. Pidin sekä ohjaajista että ryhmäliikunnan sisällöstä. Pandemia siirsi liikunnat verkkoon on-line ja tallenteiden muodossa. Pandemian jälkeen tarjonta lisääntyi. Edelleen treenaan Unisportilla, mutta oman Quarteiran kotini vierashuoneessa, kun ohjaajat ovat Helsingissä.
Monipaikkaisuuden kehityksen taustalla on erityisesti digitalisaatio. Se on poistanut aikaan, tilaan, tiedonsaantiin ja osallistumiseen liittyviä rajoituksia ihmisten vuorovaikutuksesta toisten ihmisten ja organisaatioiden kanssa. Eräs Algarven Suomi-seuran jäsen kirjoitti minulle:
Mainitsen eksoottisimman viestintäkokemukseni Keniassa Masai-heimon erämaassa noin 60 km etäisyydellä maantieltä. Maastoautolla kuitenkin pääsi. Mainitsen siksi, että sinnekin digiaika ehti ja toi elämisen mahdollisuuksiin merkittävän muutoksen. Nimittäin parin kilometrin päässä asunnoltamme karjan kokoamispaikalla ison kannon ympärillä n 10 metrin säteellä oli yhteys kännykkämastoon ja voimme hoidella asioita Suomeen.
Globalisaation myötä esim. tapa maksaa ostokset kaupassa, tapa mennä lentoasemalle ja matkustaa lentokoneella maasta toiseen tai navigoida älykännykän sovelluksen avulla kävellen, pyörällä tai autolla on muuttunut samankaltaiseksi ympäri modernin maailman. Niinpä kun henkilö on oppinut yhdessä maassa tavan toimia, on hänellä automaattisesti valmiudet toimia samalla tavoin toisessa maassa. Useimmiten hän voi myös luottaa, että eri maiden ruokakaupoista löytää suunnilleen samoja tuotteita kuin on tottunut käyttämään. Monipaikkaisuutta ovat edesauttaneet myös työmarkkinoiden joustavuuden lisääntyminen sekä kotitalouksien vaurastuminen ja perherakenteiden murros.
Muuttuvat tilat
Aiemmin yhteiskunnan eri toiminnot – asuminen, työ, palvelut – pyrittiin eristämään eri alueille, joiden välillä jouduttiin matkustamaan päivittäin. Sittemmin työn ja vapaa-ajan väliset rajat hämärtyivät. Seuraavaksi ovat liudentuneet myös tilojen väliset rajat. Tulevaisuudessa ei ehkä ajatella, että tilat edes ovat jaettavissa selkeästi kodeiksi, toimistoiksi tai liiketiloiksi. Tiloista tulee siten joustavia. Etätyö muuttaa myös kaupunkirakennetta. Toimistoalueet muuttuvat osittain asuinalueiksi ja sama toisinpäin, kun asuinalueille tulee yritysten jakamia yhteiskäytössä olevia tiloja, joissa työkaverit ovat eri työnantajien palveluksessa. Toimistorakennuksiin voidaan avata ravintoloita tai päiväkoteja. Keskon pääkonttorissa työntekijät voivat varata tiloja perhejuhliin. Kodin sisällä kehitys ilmenee mm. niin, että enää ei tarvita erillistä työhuonetta eikä edes erillistä työpöytää. Jokaisella on oma läppäri tai muu työväline, jonka ääressä voi katsella, lukea ja kirjoitella sohvalla, sängyssä tai ruokapöydän ääressä.
Monipaikka-asuminen
Monipaikka-asuminen edellyttää matkustamisen vaivan hyväksymistä. Ihmisten mahdollisuus liikkua maantieteellisten paikkojen välillä on riippunut siitä ajasta, joka on tarvittu paikkojen välillä matkustamiseen. Tämä etäisyys kasvaa koko ajan, sillä kulkuyhteydet ja kulkuvälineet ovat ajan saatossa parantuneet. Niinpä ihmisten liikkuvuuden kannalta ajallinen etäisyys on tärkeämpi tekijä kuin maantieteellinen etäisyys. Arkinen elämä kodin, työpaikan ja harrastusten välillä tapahtuu pienimmän aikaetäisyyden sisällä. Seuraavalle aikaetäisyyden alueelle voidaan tehdä muutaman päivän kestäviä matkoja, vaikkapa viettää viikonloppu tietyllä paikkakunnalla ja niin edelleen. Kun aiemmin ajallisesti järkevä kakkoskodin sijainti oli kotimaassa, nykyään monipaikka-asumista pystyy toteuttamaan maiden rajoista piittaamatta.
Vielä 1800-luvulla iso osa väestöstä oli sidoksissa syntymäpaikkakuntaansa. Rautateiden rakentaminen ja junamatkustaminen muuttivat radikaalisti ihmisten mahdollisuuksia liikkua paikkojen välillä. Ensimmäinen junayhteys Suomessa avattiin vuonna 1862.
Monipaikkaisuuden ansiosta väkiluku kasvaa joko kausittain tai jatkuvasti 61 prosentissa Suomen pinta-alasta. Nämä alueet jakautuvat tasaisesti läpi Suomen, Hangosta Utsjoelle. Pääkaupunkiseutu on kesällä muuttotappioalue. Arvioiden mukaan kausittain muualla kuin vakituiseksi asuinkunnaksi rekisteröidyssä paikassa asuu 2,4 miljoonaa suomalaista. Esimerkiksi Etelä-Savon reilun 50 000 vapaa-ajan asunnon omistajista 63 prosenttia tulee maakunnan ulkopuolelta. Pieksämäellä, jossa on reilut 17 000 asukasta, on sekä City-Market että Prisma. Ilman kausiasukkaita tällaista palvelutarjontaa ei olisi ympärivuotisille asukkaille. Monen palveluyrityksen kannattavuuden perusta ovat myyntitulot toukokuun ja syyskuun väliseltä ajalta.
Ulkomaille suuntautuvalle monipaikka-asumiselle on useita syitä. Taloudellisista perusteista kirjoiteltiin muutama vuosi sitten paljonkin, kun Portugali tarjosi veroetuja yksityiseltä sektorilta saaduille eläketuloille. Suomea pienemmät elinkustannukset ovat myös merkittävä etu esim. Portugalissa osan vuotta asuessa. Lämpimät ja valoisat talvet mahdollistavat seurustelun ja harrastamisen ulkoilmassa ilman, että tarvitsee varustautua monilla vaatekerroksilla. Eikä Atlantin rannalla liukkautta tarvitse varoa. Ulkoilmaelämä ja ympärivuotinen auringon paiste koetaan terveyttä ylläpitävänä ja edistävänä.
Algarven alueen näkökulmasta alueelle toivotaan talvikaudeksi lisää kausiasukkaita, jotta mm. ympärivuotisia työpaikkoja saataisiin lisää ja palveluntarjoajilla olisi tasaisempi tulovirta. Algarven palveluntarjonta ja infrastruktuuri on rakennettu kesäsesongin turistien volyymin mukaan. Talviasukkaat ovat tuoneet taloudellisten etujen lisäksi muitakin hyötyjä. Tavat, käytännöt ja asenteet välittyvät ihmisten kesken. Tuskin jätteiden kierrätyksen järjestäminen ja lajittelun käytännöt ympäristön siisteysvaatimuksineen olisivat rantautuneet alueelle niin nopeasti ja laajalti ilman talviasukkaiden painostusta. Arkiliikunnan ovat nyttemmin omaksuneet myös portugalilaiset paikallisasukkaat. Aiemmin pidettiin outona, jos joku lähti juoksemaan ilman määränpäätä tai käytti polkupyörää matkoihinsa. Nyttemmin lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä, skuuteilla ym. sähköavusteisilla kulkuneuvoilla liikkujia näkee kaikkialla.
Eräs seuran jäsen kirjoitti minulle hyvän yhteenvedon ulkomailla asumisen hyvistä puolista:
Yhteenvetona voi todeta, että monipaikkaisuudessa on selkeät etunsa, verrattuna Pihtiputaalla tai vaikkapa Helsingissä asumiseen. Koko perhe näkee maailman moninaisuuden ja on valmis hyväksymään erilaisuuksia. Tällainen asuminen luonnollisesti asettaa omat vaatimuksensa koko perheen koossa pysymiselle, mutta on samalla erittäin opettavaa ja avartavaa.
SIIRTOLAISINSTITUUTIN KYSELY
Siirtolaisuusinstituutti toteuttaa marras-joulukuussa 2025 laajan kyselytutkimuksen ulkosuomalaisten elämäntilanteista, tarpeista ja toiveista tutkimuksen, ulkosuomalaisille suunnattujen palvelujen sekä päätöksenteon tueksi. Edellisen kerran vastaava kysely toteutettiin v. 2020. Voit tutustua Muuttuva ulkosuomalaisuus -tutkimuksen tuloksiin: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7399-03-3
Uusi kyselytutkimus toteutetaan sähköisenä verkkokyselynä ja sen vastaajiksi toivotaan mahdollisimman laajasti ympäri maailmaa asuvia suomalaisia. Kyselyyn voivat vastata kaikki maailmalla asuvat suomalaiset, suomalaistaustaiset tai suomalaiseksi identifioituvat. Kyselyssä kartoitetaan taustatietojen lisäksi muun muassa vastaajien elämäntilannetta, hyvinvointia ja sosiaalisia verkostoja, yhteiskunnallista ja poliittista osallistumista sekä viestintä- ja mediakäytänteitä.
Kysely aukeaa maanantaina 17.11. ja vastausaikaa on sunnuntaihin 14.12. asti. Suomi-Seura jakaa linkin kyselytutkimukseen tälle sivulle sekä joulukuun uutiskirjeessä (5.12.) ja Facebookissa ja Instagramissa.
Muuttuva ulkosuomalaisuus 2 -hanke on Sisäministeriön rahoittama. Sen toteutuksesta vastaa Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija, FT Tuire Liimatainen. Kyselyn pohjalta ilmestyy raportti keväällä 2026.