Azorien saarissa on taikaa! Näköalapaikkojen uskomattomat maisemat: meri, rantakalliot, lehmien laitumet ja pellot vihreinä tilkkutäkkeinä. Tulivuoret, sammuneet ja uudelleen heräämässä olevat, harmaat laavamaisemat, kraaterijärvet, kiehuvat lähteet rikinkatkuineen tai vesihöyryn purkauksineen. Ja mahtavat metsät: pilvi-, laurisilva-, makaronimetsät – hei nyt taisi tulla lukihäiriö, se olikin Makaronesian metsä. Rehevää ja vihreätä, mahtavat rodot, atsaleat, hortensiat, orkideat. Sadetta ja sumua. Ja tuulta. Azorit on luonnonystävän paratiisi, kullakin yhdeksästä saaresta on omat erikoisuutensa, yksikään niistä ei ole toisen kaltainen. Kaiken kruunaa ystävälliset ja vieraanvaraiset saarelaiset.
Matkan suunnittelu
Viime huhtikuussa lähdimme viikon matkalle saarille perheeni kanssa, matkakumppaneina sisareni Raija ja Terttu sekä avopuolisoni Venício, joka on syntynyt São Miguel´in saarella. Venícion ollessa kuuden vanha perhe muutti Lissaboniin.
Matkasuunnitelman teko vaati melkoista seikkailua netissä. Matkustimme kesäsesongin ulkopuolella, jolloin lentoja ja laivayhteyksiä on vähemmän. Tarkoituksena oli lentää Lissabonista suoraan Terceira’n saarelle, sieltä São Jorge’en, ja yhdeksi yöksi Faial’in saarelle, josta paluulento Lissaboniin lähti. São Jorge’n saarelle meno osui viikonloppuun, jolloin Terceira’sta ei ollut sinne lentoja, joten vaihdoin suunnitelmaa lentämällä Faialin saarelle ja varasin laivaliput São Jorge’en. Kaikille saarille varasin majoitukset ja autonvuokraukset.
Helpompi tapa, mutta kalliimpi, on ostaa pakettimatka portugalilaisesta matkatoimistosta. Meidän alkuperäisen matkasuunnitelmamme mukaisen kolmella saarella käynnin hinta oli n. 650 €/henkilö. Hinta sisälsi edestakaiset lennot Lissabonista Azoreille, yksi lento saarelta toiselle, edestakainen laivamatka, seitsemän yötä hotellissa aamiaisineen kahden hengen huoneessa, autonvuokraus ja polttoaineet (jaettuna neljän matkalaisen kesken).
Käytimme periaatteen vuoksi paikallista Azores Airlines –lentoyhtiötä, vaikka Ryanair ja Easyjet olisivat varmasti olleet edullisempia. Majoitukset varasin Bookingin kautta. Pidin hintoja halvempina kuin mantereen hotelleissa, tosin matkustimme sesongin ulkopuolella. Maksoimme Angra do Heroismo’n keskustassa kolmen mh talosta neljälle hengelle 96 €/yö. Neljän tähden (vähän vanha ja kulunut, mutta meille kelpasi hyvin) resort hotellissa 2 h huone oli 70 €/yö. Hintaan kuului aamiainen, kuntosalin, saunan ja sisäuima-altaan käyttö.
Ilha Terceira
Sadetta, sumua ja tuulta, lennot myöhässä tai peruutettu
Matkasuunnitelma oli hyvä, mutta toteutuminen takelteli. Ensimmäiseksi suora lentomme Terceiraan muuttui koneen vaihdoksi São Miguel’issa tunnin vaihtoajalla. Ponta Delgada’n kentältä lentomme lähti lähes kolme tuntia myöhässä. Myöhästymisestä kuulutettiin puolen tunnin välein antaen uusi lähtöaika. Joka kuulutuksen jälkeen jouduin soittamaan Terceira’n majapaikkaamme (Alojamento Local -vuokrauksessa oleva talo) ilmoittaakseni arvioidun tuloaikamme. Lyhyen 40 minuutin lennon jälkeen laskeuduimme Terceira’n lentokentälle, josta vuokratulla autolla ajoimme 20 km matkan pääkaupunkiin Angra do Heroismo’on pimeässä ja hernerokkasumussa!
Kolmen päivän kuluttua istuimme Terceira’n lentokentällä check-in ja turvatarkastus tehtynä odottelemassa lähtöä Faial’iin, kun puhelimeen kilahti viesti: Lento Horta’an on peruutettu huonojen sääolosuhteiden vuoksi ja muutettu seuraavaan päivään samaan aikaan. Lentoyhtiöltä saimme hotelli-ja taksivoucherit ja palasimme Angra do Heroismo’on. Seuraavana päivänä toistui sama kuvio, taas ajeltiin taksilla takaisin kaupunkiin ja yövyttiin eri hotellissa SATAn piikkiin. Vasta kolmannella kerralla lento Faial’iin onnistui, mutta suunniteltuun laivamatkaan São Jorge’n saarelle ei jäänyt enää aikaa, joten jäimme Faial´iin tutustumaan pariksi päiväksi.
Lentojen myöhästyminen ja peruuntuminen sääolosuhteiden vuoksi on hyvin tavallista saarilla. Lentokentät ja -koneet ovat pieniä ja alttiita koville tuulille. Sää saarilla on hyvin vaihtelevaa, sadekuuroja voi tulla ja sumu nousta aivan yllättäen. Ainoastaan kesäkuukausina sää on vakaampi. Saarikierrokselle ei kannata tehdä minuuttiaikataulua! Jatkolennot ja majoitukset kannattaa ostaa peruutusmahdollisuudella.
Retket
Ensimmäinen pakollinen kohde saarilla on turisti-info. Käynti on ehdottomasti vaivan arvoinen. Niistä saa ajantasaista tietoa tutustumiskohteista, karttoja ja neuvoja. Faialin turisti-infosta saimme mm. QR-koodit, joiden avulla pystyimme näkemään millainen sää on eri näköalapaikoilla. Ne kun voivat olla pilvien ja sumun peitossa, niin ettei näkymistä ole tietoakaan.
Kaikilla saarilla järjestetään opastettuja retkiä suosituimpiin kohteisiin ja myös ohjattuja patikkaretkiä. Tämä on hyvä vaihtoehto niille, jotka eivät halua vuokrata autoa.
Me seikkailimme omin päin vuokra-autolla. Kilometrejä ei kauheasti kertynyt, kun saaret ovat pienet. Suunnitellut patikkaretket jäivät tekemättä, kun seitsemästä lomapäivästä vain yksi oli sateeton!
Tulivuoret
Saarten tuliperäisyys näkyy sekä luonnossa että rakentamisessa käytetyistä mustista laavakivistä, kullakin saarella omaan tapaansa. Tulivuorista tuli matkamme teema, vaikka paljon muutakin ehdimme näkemään.
Terceira’n saarella nousimme saaren korkeimmalle tulivuorelle Santa Bárbara 1021 metrin korkeuteen kiemuraista kiemurampaa vuoristotietä läpi niin tiheän seetrimetsän, ettei puiden alla riittänyt valoa aluskavillisuudelle. Tulivuori on uinunut vuoden 1761 purkauksen jälkeen, mutta viime vuosina sen aktiivisuus on lisääntynyt. Tämän vuoden kesäkuussa se saavutti aktivoitumistilan V3-hälytystason (asteikko V1-V6). Toivottavasti huipulta aukeavat upeat maisemat, pilvimetsät, turvemaat ja tyypilliset mustien kiviaitojen reunustamat pellot ja lehmien laitumet vihreää vihreämpinä tilkkutäkkeinä, eivät päädy mustan laavan peittämiksi.
Näkymä Santa Bárbaran huipulta, Ilha Terceira
Santa Bárbara’sta 16 km päässä sijaitsee Algar do Carvão’n sammunut tulivuori, jonka pohjalle laskeuduimme 100 metrin syvyyteen. Muiden turistien perässä mentiin lukemattomia (kuulemma 338) portaita alas, ylös noustessa askelmien määrä tuntui tuplaantuneen! Minulle tulivuoren pohjalla käynti oli matkamme vaikuttavin kokemus. Kuvittelin millainen määrä kiehuvaa laavaa on sen sisuksista purkautunut ulos. Seisoessani ihailemassa pohjalle muodostuneen pienen järven kaunista sineä ja ihmetellässäni seinämän eri värisiä kuvioita ja tippukiviä, ja kietoessani sadetakkia tiukemmin ympärilleni välttääkseni seinämästä tihkuvat vesipisarat, katson ylös kohti vihreäksi seinäksi muuttunutta kraaterin aukkoa, ja silloin tunnen itseni niin pieneksi, niin pieneksi…
Sammunut tulivuori
Tulivuoren uumenista suuntasimme merelle, Biscoitos’in rannalle. Toistuvat tulivuorenpurkaukset ovat muodostaneet mereen mustien laavakivien reunustamat merivesialtaat, joissa vesi lämpenee uimakelpoiseksi jo varhain keväällä. Meren puolella aallot olivat sitten toista luokkaa! Merivesialtaita on saarella monessa muussakin paikassa ja Terceira’lla on myös Praia da Riviera!
Farol dos Capelinhos, Ilha do Faial. Laavatuhkassa ei vieläkään ole kasvillisuutta, vaikka tulivuorenpurkauksesta on kulunut 66 vuotta.
Hyvää tietoa tulivuorista saimme Faial’in saarella. Vuosina 1957-58 saaren pinta-ala kasvoi 2,4 km2 13 kuukauden ajan jatkuneissa merenalaisissa tulivuorenpurkauksissa. Majakka Farol dos Capelinhos peittyi puoliksi laavan ja tuhkan alle. Majakan maanalaiseen osaan on rakennettu museo, jonka yhteydessä olevaan näyttelyyn pääsee tutustumaan oppaan johdolla. Kierrokselle opas kertoo kuvien ja videoiden avulla Capelinhos-tulivuoren purkauksesta ja sen vaikutuksesta saaren elämään, Azorien saariston muodostumisen ja sen majakoiden historiaa, unohtamatta maailman huomattavimpia tulivuoria.
Mahtava luonto ja onnelliset lehmät
Kuivasta Algarvesta tulevalle on saarten rehevä vihreys kokemus. Palatessani takaisin jopa Monchique näytti värittömän kuivalta. Upeat laurisilva-metsät, joiden aluskasvillisuuden valtava diversitetti kattaa sekä trooppisia että arktisia lajeja. Super-kosteat pilvimetsät, joissa vettä kertyy pilvistä ja sumusta, seetrimetsät. Turvemaat, kesän kukkaniityt, joilla voi tavata Euroopan harvinaisimman orkidean, Planthantera azorea. Odotimme kovasti näkevämme kukkivia hortensia- (invasiivinen vieraslaji, mutta niin kaunis!) ja atsalearivien reunustamia teitä, mutta niiden aika on toukokuusta syyskuuhun, pettymykseksemme oli liian aikaista.
Vacas felizes, onnelliset lehmät laiduntavat vihreillä niityillä. Saarten lehmien lukumäärän sanotaan olevan kaksinkertainen asukkaiden määrään verrattuna, São Jorge’lla kolminkertainen! Saaristolaisjuuston Queijo da Ilha maukkuus on kuuluisa. Ensimmäisestä saarille tekemästäni matkasta lähtien olen ostanut vain Azoreilla tehtyä voita, kun olin ihastunut saasteettomilla aina vihreillä laitumilla käyskenteleviin kauniisiin lehmiin.
Tutuistumme Faialin saaren kasvitieteelliseen puutarhaan Jardim Botânico dos Açores Hortan kaupungissa. Puutarhan tavoitteina on saarten luonnollisen kasviston suojelu ja tieteellinen tutkimus sekä ympäristökasvatus, ja se ylläpitää siemenpankkia.
Odotimme näkevämme rehevän puutarhan, upeita kukkia ja mahtavia puita, mutta kukkaloiston aika ei ollut vielä. Puutarhan anti on parhaimmillaan sen välittämässä tiedossa Azorien kasvillisuuden luonnonhistoriasta. Siellä voi tutustua Azorien harvinaisimpiin kasveihin, historiallisiin maatalouskulttuureihin, kauniiseen orkideapuutarhaan, lääke- ja aromaattisten kasvien kokoelmaan sekä tärkeimpiin invasiivisiin kasveihin. Orkideatalossa yllätyin: osa kasveista on peräisin Pekka ja Tuulikki Rannan kokoelmasta! Rannat toivat orkideansa vuonna 2011 Viana do Castelo’on, ja sieltä edelleen Lissaboniin. Vuonna 2015 osa kokoelmasta löysi paikkansa Faial’ista.
Orkideatalo, Jardim Botânico dos Açores
Kaupungit kertovat menneestä
Terceira’n saaren pääkaupungin Angra do Heroismo’n keskusta on Unescon maailmanperintökohde, eikä suotta! Hyvin ylläpidetyt, värikkäät, mahtavat vanhat rakennukset, palatsit ja kirkot, siistit kadut, uljaat puut ja kauniit puistot tekevät kaupunkimaisemasta ainutkertaisen. Museoita, vanhoja kauppoja, hyviä ravintoloita. Kaupungissa riitti katsomista.
Faialin saaren pääkaupunki Horta on ollut kautta aikojen merenkulkijoiden pysähtymispaikka. Monet sadat veneilijöiden jättämät piirrokset sataman muuriin kertovat perinteen jatkuvan.
Pakollinen käyntikohde Horta’ssa on Peter Café Sport, jonka nykyisen omistajan isoisä perusti. Kahvilassa hän otti vastaan tulijat järjestäen ruokaa ja majoitusta, pitäen poste restantea, paikasta muodostui kaikkien merenkävijöiden kohtauspaikka. Se on säilyttänyt vaatimattoman sisustuksensa seinien ollessa vierailijoiden jättämien muistojen peitossa. Kahvila mainostaa gin tonicinsa olevan maailman paras – sitä oli pakko maistaa – me maallikot pidimme sitä erittäin hyvänä. Seurueemme ainoalle ginin asiantuntijalle Peter’s gin ei kuitenkaan kelvannut.
Kahvilan yläkerrassa on Scrimshaw-museo, jossa on mahtava kokoelma paikallisten kalastajien valaan hampaisiin kaiverrettuja taidokkaita piirroksia. Ne ovat näkemisen arvoisia! Kahvilan ja kaiverrusten mielenkiintoisesta historiasta kuulimme paikan omistajalta, joka toimi oppaana museossa.
Scrimshaw-museo, Ilha do Faial. Kalastajien taideteoksia valaan hampaisiin kaiverrettuna.
Hortan satamassa Porto Pim sijaitseva Museu Fábrica da Baleia, vanha valastehdas kertoo saaren valaanpyynnin tarinaa. Tehdas toimi 1941-1975. Köyhän saaren taloudelle valaanpyynti ja tehtaan toiminta oli erittäin tärkeä. Nykyinen valaanpyydystys kameroin tuo sekin kaivattuja tuloja. Portugali on allekirjoittanut vuonna 1987 kansainvälisen valaan pyynnin estävän sopimuksen.
Tehdasmuseossa käynti oli mielenkiintoinen. Opin paljon valaiden elämästä, ja arvostamaan valaanpyytäjien rohkeutta, kun he pienillä veneillään pyydystivät valtavia eläimiä. Museossa on kaskelotin luuranko ja sillä on kokoa! Vaikka me nykyään pidämme valaiden pyytämistä raakana ja tuomittavana, on se ollut aikoinaan monelle saarelaiselle elinehto.
Azorit on kokemus
Nähtävää olisi riittänyt vielä monelle päivälle. Ehkä aurinkokin olisi näyttäytynyt, ja olisi voinut lähteä patikoimaan. Saarikierroksilla suosittelevat 3-5 päivän oleskelua kullakin saarella.
Mielelläni ylistäisin Azorien ihanuutta, kertoisin maittavista kala-aterioista, ihmettelisin saarelaisten ystävällisyyttä monen sivun verran, mutta rajansa kaikella. Sanon vain: lähtekää kokemaan saarien taika! Minä olen jo ryhtynyt säästämään seuraavaa matkaa varten. Toukokuussa on päästävä katsomaan parhaita kavereitamme, jotka muuttivat Algarvesta Pico’n saarelle eläkepäiviä viettämään. Nyt jo mietin kuinka käy, palaankohan reissusta takaisin?
Maija Katila