Tämän kuukauden lintu, kattohaikara, on erittäin tuttu kaikille Algarvessa kävijöille, sillä se on iso ja sen näkee useasti niin läheltä, ettei sitä sekoita muihin isoihin lintuihin.
Kattohaikaran korkeus on täysikasvuisena 95 – 110 senttiä ja sen siipien kärkiväli on 183 – 217 senttiä. Kattohaikara on pitkäkaulainen ja -jalkainen. Sen pääväritys on valkoinen, siipien takaosat ovat mustat, nokka ja jalat ovat punaiset (nuoren linnun nokka on himmeämpi ja kärjestä tummempi).
Maassa ollessaan se liikkuu arvokkaasti ja hitaasti.

Kattohaikara syö sammakoita, hyönteisiä, jopa käärmeitä, linnunpoikasia, jne.
Lennossa se pitää kaulansa suorassa (toisin kuin monet muut haikarat, jotka vetävät kaulansa ”kasaan”), jalat ylettyvät pyrstön yli ja parven kaartelu on järjestäytymätöntä (verrattuna esim. kyyhkysiin).


Voimakkaassa valossa myös kurjen lento voi näyttää samalta, mutta ne ovat pitempijalkaisia ja jonkin verran pitempikaulaisia.
Kattohaikara on lähes äänetön lintu, mutta ollessaan pesällä ne kalistelevat nokkaansa erittäin äänekkäästi varsinkin, kun puoliso on lähestymässä pesää ja kun ne kohtaavat. Kalistellessaan nokkaansa ne myös kallistavat päätään taaksepäin.

Kattohaikara on luottavainen ja antaa ihmisen lähestyä helposti, tämä saattaa johtua siitä, että nykyisin useat kattohaikarat pesivät ja liikkuvat ihmisten asumusten lähellä, varsinkin savupiippujen päällä ja katoilla. Kattohaikaroiden pesien lähellä on yleensä soistuneita jokivarsia, kosteikkoja ja tulvamaita, joille se pääsee helposti ruokailemaan.

Kattohaikara rakentaa pesänsä risuista (kelpuuttaa myös esim. kärrynpyörän tai muun alustan) talon katolle, kirkon torniin, puhelinpylvääseen, joskus myös puihin. Usein pesälle tulee painoa kymmeniä kiloja. Mielenkiintoista ovat myös katulamppujen päälle rakennetut pesät, jotka näyttävät koko ajan olevan putoamisvaarassa, mutta siellä ne vain pysyvät.


Algarvessa kattohaikaroita näkee ympäri vuoden, Suomessa se on kesävieras ja varsinaisesti kattohaikarat talvehtivat trooppisessa Afrikassa. Syysmuutolla sitä voi seurata Bosporilla ja Gibraltarilla elokuun lopulla. Pesimäalueilleen Eurooppaan se palaa huhtikuussa. Suomessa ensimmäinen pesintä havaittiin vuonna 2015. Suomessa oli muistaakseni tänä vuonna yksi onnistunut pesintä eli pikkuhiljaa kattohaikarat alkavat levitä Viron puolelta myös Suomeen. Kattohaikaroiden kanta on vahvin itä-Euroopassa, valitettavasti niiden määrä on vähentymässä luoteis-Euroopassa.

Algarvessa on muutama vakiopaikka, jossa lähes aina näkee useita kattohaikaroita, joista yksi on Portimaon ja Lagosin välillä N125 tien varressa. Sinne on erityisesti kattohaikaroita varten tehty pesimäalue.

Samanlainen paikka on myös tieltä N125 Portimaon risteyksestä muutama kilometri Monchiquen suuntaan.

Kattohaikaran lento aamulla auringon noustessa on aina sykähdyttävä näky.

Kattohaikarat ovat myös leikkisiä, sillä silloin tällöin ne lennähtelevät ja hyppelevät iloisesti tai sitten koiraat taistelevat naaraan suosiosta, vaikea sanoa kummasta asiasta on kyse.

Tietolähde: Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut – Svensson, Mullarney, Zetterström

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kattohaikara
Ari Niiniviita
