Johtokunnan pyynnöstä lupauduin kirjoittamaan kuukausittain lintujutun seuralle.
Ensimmäinen lintu on harjalintu (upupa epops), joita Algarvessa näkee joka puolella. Se on saanut nimensä hienosta harjastaan, jonka se silloin tällöin nostaa ylös koko komeudessaan. Englanniksi harjalintu on Hoopoe.
Harjalintu kuuluu säihkylintujen lahkoon, sen pituus on 25-29 senttiä, josta nokka 4-5 cm ja siipien kärkiväli 44-48 cm. Harjalintu vierailee Suomessakin huhti-syyskuussa, mutta tietääkseni siitä ei ole pesimähavaintoja Suomesta. Se talvehtii pääasiassa Afrikassa, mutta monet jäävät myös Etelä-Euroopan maihin talvehtimaan.
Harjalintu pesii maanviljelysalueillaka metsiköiden, pensasaitojen ja pensaiden rikkomassa avoimessa maastossa. Pesä on usein puunkolossa, pöntössä, kiviaidan kolossa tai talon perustuksissa.
Minulla kävi hyvä tuuri, kun harjalintu alkoi tutkia, sopisiko eräs lähellä ollut puu pesäkoloksi.
Se kierteli puun poikkisahattua oksaa ja siinä ollutta koloa tarkasti ensin ulkopuolelta sekä kurkisteli sisään.
Vihdoin ja viimein se uskaltautui pudottautumaan sisään koloon ja kurkisteli sitten sieltä ulos. Valitettavasti lähdin keväällä Suomeen ennen kuin se teki päätöksensä rakentaako pesän vai ei tähän puunkoloon, joka aiemmin oli ollut Minervanpöllön kolona.
Harjalinnun näkee usein viini- ja hedelmätarhoissa sekä puistoissa ja golf-kentillä. Se näyttää pitävän matalasta kasvillisuudesta, josta se näkee hyvin ympärilleen ja tarkkailee samalla, ettei mikään vihollinen uhkaa sitä sen etsiessä matoja ja hyönteisiä pitkällä nokallaan maasta. Harjalintu näyttää tottuvan ihmisiin, esim. golf-kentillä se päästää pelaajan helposti muutaman metrin päähän ennen kuin lennähtää kauemmas.
Harjalintu on helppo tunnistaa, sillä se erottuu melko hyvin kaikista muista lintulajeista. Sen puku on beigenpunertava, mustan ja valkean raidallinen ja siivet ovat leveät, pyöreäpäiset. Mustan pyrstön keskellä on leveä valkoinen poikkivyö.
Harjalinnun lento on epätasaisen lepattavaa, hiukan aaltomaista ja säännöttömän rytmitöntä. Harjalintu lentää usein lähellä maata sekä touhuaa maassa energisenä sekä vilkkaana.
Harjalinnun päälakea koristaa intiaanipäähineen kaltainen höyhentöyhtö, jonka se nostaa hetkittäin ylös, lähinnä laskeutuessaan. Nokka on pitkä, kapea, heikosti alaspäin kaareva.
Tietolähde: Lintuopas Euroopan ja Välimeren alueen linnut – Svensson, Mullarney, Zetterström
Kirjoittaja Ari Niiniviita artsi(at)arinlinnut.fi
Tutustu Arin lintujuttuihin ja kuviin www.arinlinnut.fi