Seuramme jäsen Erik Matti Gustav Lindqvist kuoli huhtikuun 17. päivänä Porvoon sairaalassa. Erik oli syntynyt Kemissä 16.9.1946 ja lähestyi 78 vuoden ikää.
Vaasassa suoritetun varusmiespalvelun jälkeen hän nai kesällä 1965 Mariannen, ”Nannin”. Pariskunta muutti Helsinkiin 1969. He saivat neljä lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa.
Itseoppinut ammattikoulun mekaanikko Erik oivalsi, että tietokoneala on tulevaisuutta. Isä, laivaston mies, ihmetteli poikaansa ja oli vastaan, mutta Erik lähti Sveitsiin ja USA:han oppimaan kieliä ja tietotekniikkaa. Erik Lindqvist toimi useissa yrityksissä ja oli mm. Suomen Ricohin toimitusjohtaja. Viimeiseksi hän toimi Telellä. Puoliso Nanni oli kukkakauppias.
Eläkepäivien viettoon Erik ja Nanni valitsivat Portugalin ja sen Portimãon 2010-luvun vaihteessa.
Erik hakeutui suomalaisten tennis- ja golfharrastajien joukkoon. Algarven Suomi-seuran ja Porvoo Open olivat mukavia pelejä. Olkapäävamma rajoitti kuitenkin Erikin pelaamista. Haitasta huolimatta Erik löi holarin Milhon viitosväylällä, allekirjoittaneen nimissä, joten laatta jäi saamatta.
Käsillä tekemisen tarkoista taidoista Erik antoi mehevän näytteen tarjoillessaan meille ensi kerran vuonna 2013 Oceano Atlanticossa ”pikku purtavaa”, kuten hän kutsui mediumpaistettuja tonnikalapihvejään. Jälkiruoaksi hedelmäkoreja ja hieman Macieiraa. Tarjoilu oli vastapalvelua Monchiquen autoretkistämme. Sieltä Erik tallensi maisemaa ja satoja kukkaiskuvia, jotka hän asetteli valitsemansa musiikin mukaan. Metrotyttöjen ”Hiljainen on kylätie” sai kuvituksensa algarvelaisesta uinuvasta kylästä, missä ryppyiset liinapäät ja lippalakkimiehet odottivat turhaan saapuvien askelten kaikua. Musiikki oli perimää, Erikin äiti soitti viulua Kemin kaupunginorkesterissa. Klarinetisti Acker Bilkin ”Muukalaiset rannalla” sai Erikin käsittelyssä ja hänen hienoilla rantakuvillaan uuden tulemisen.
Algarven Suomi-seuran johtokunnassakin hetken vaikuttanut ruoan tuntija Erik Lindqvist oli kokoamassa suomalaisten kulinaristien ydinryhmää Raimo Sairasen ja Martti Lohen kanssa. Ryhmä erikoistui portugalilaiseen ruokaan Venicio Raposon opastamana. Ryhmä halusi laajentaa reseptien osaamista suomalaisten keskuudessa. Kyselyyn vastasikin 60-70 henkilöä, mutta oppitunnit oli peruttava, koska Ravintola Titanicin keittiö oli rajallinen. Erheen korjaamiseksi kulinaristimme muokkasivat alkuperäisestä Cataplanasta suomalaisten silmiin ja suuhun sopivan evättömän, karvattoman ja viiksettömän koosteen.
Erikin mukaan parhaat naiset periytyivät viikingeistä, kuten hänen Nanninsa. Eläkepäivien koittaessa monet kokevat läheisen ihmisen rapistumisen. Erik toimi tinkimättä vaimonsa omaishoitajana. Hän vastasi usein toistettuihin kysymyksiin rauhallisesti selkokielellä. Viimeisten aikojen avuksi ilmestyi taakkaa huojentava saksatar Kaarin, joka huolehti Nannista (1946-2022). Ystävystyneet lesket katsoivat elämää eteenpäin, he preppasivat kieliä. Kaarin käytti englantia ja Erik saksaa.
Erik Lindqvist hylkäsi talven. Algarven värit, ja sen kevät oli parasta, aurinkoa, meren läheisyys, hyvää ruokaa, juomaakin, mukavaa seuraa, musiikkia ja mailapelejä.
Juha Mäkinen